Niin niin, maltankin jälleen toteuttaa ideat siinä järjestyksessä kun ne välähtävät. No onneksi käsillä tekeminen on minulle ainakin toistaiseksi vielä harrastelua niin polut ovat aina auki joka suuntaan. Välillä kieltämättä mietin, nauttisinko käsillä tekemisestä enää niin paljoa jos tekisin sitä työkseni? Vapaus on se asia, mikä saa rattaat pyörimään ja kuningasidealampun vilkkumaan. Käsillä tekeminen on niin suuri ja rakas osa minua ja elämääni, että pelkään osan minusta katoavan jos siitä tulee pelkkää suorittamista. Toisaalta melkein mikä tahansa kokoaikatyö imaisee mehut niin ettei iltaisin jää niin paljoa aikaa tai jaksamista tehdä paljoa mitään. Jos tekisi työkseen käsityöalan töitä, silloin tulisi ainakin työpäivän aikana tehtyä jotain, toivottavasti päivään mahtuisi niitä flow-hetkiäkin. Vaikea asia, mutta uskon silti että jonain päivänä vielä teen oman alani töitä -ei voi tietää jollei kokeile! Joka tapauksessa nautin nyt tästä elämänvaiheesta, jolloin saan vapaasti toteuttaa itseäni ja poukkoilla ideasta toiseen jos siltä tuntuu.

Aiemmin suunniteltujen projektien edelle ponkaisivat nämä ajatukset: vessaan ja kylppäriin virkkasin uudet matot matkan varrella leikatuista matonkuteista. Vanhaan taloon räsykuteet istuvat kuin nenä päähän. Pienempi on halkaisijaltaan n. 70cm, suurempi vajaa 80cm. Trikookuteet ja lakanakangaskuteet toimivat hyvin sekaisin keskenään: joustava trikoo asettuu paikoilleen siististi ja tiiviisti mutta toisaalta lakanakude oikaisee helposti venkoilemaan ryhtyvää trikoota. Vielä kun oppisi virkkaamaan hieman löysempää, muovisten 8-koon virkkuukoukkujen kulutus on tätä menoa puikko per matto.

Löysin alennusmyynneistä itselleni takin edellisen jo liki puhkikuluneen tilalle. Uusi takki on vaalea, joten se suorastaan huutaa värikkäitä asusteita! Turkoosi puuvillahuivini sai kaverikseen lapaset lankakoriin pyörimään jääneestä Flipflop-langasta. Katsotaan miltä hanskat käytössä tuntuvat, lanka on 80% polyesteriä ja loput akryylia. Sukkiini en kelpuuta keinokuituja pientä murto-osaa enempää, ne tekevät jalat kylmännihkeiksi ja paleleviksi. Katsotaan mitä kädet sanovat. Vähän olen epäileväinen, pohdin jo mihin kaikkeen jäljellejääneet reilu 2 kerää voisin käyttää. Tupsuja taikka muita koristeita kenties?

Purppuranväriset pipot ja hanskat syntyivät puolestaan Isoveli-langasta, kukkasia virkkailin jämälangoista. Ohjeita minulla ei näihin ollut.

Joulun alla aloittelin jo iltapuhteina hartiahuivia Novitan Rose mohair-langasta. Olen ollut odottaessani niin viluinen, että hartiahuivi ei tunnu ajatuksena yhtään mummojen jutulta... Ja jos se alkaa siltä tuntua maaliskuun jälkeen niin sitten arkistoin huivin ja pidän sitä sitten mummona! Neulomistaitoni ovat alkaneet karttua sen verran että uskallan jo tarttua haastavampiinkin mallikertoihin, eikä neule jää enää roikkumaan lankakoriin alkutakkuamisen vuoksi. Tämänkin huivin kanssa hakkasin aikani päätä seinään, kunnes alkoi sujua ja valmistahan siitä tuli.

Kuva valehtelee vähän väriä, oikeasti huivi on kauniin utuisen violettia. Ohje on peräisin Novitalta. Huivia en ole höyryttänyt, ehkä vielä teen sen jos saan aikaiseksi. Kokoa tälle tuli vähän alkuperäistä ohjetta enemmän, n.75x170cm, neuloinko sitten vähän löysää vai oliko ohjeen mitoissa niin paljon löysiä. Samapa tuo, huivissa mitat eivät ole niin metrintarkkoja.

Jämälankaprojektini olisi vielä kesken, jokohan kohta saisin käteni taas sitä jatkamaan. Ja koirankarvalangoista olen suunnitellut tekeväni torkkupeiton, sen kun saisi aluilleen (lue: vyyhdet kerittyä) niin sitä tekisi helposti jokaisessa joutovälissä. Ajatus on tehdä peitto ihan kaksinkertaisella langalla ainaoikeinneuleena. Toisaalta taas mohair-lankaa jäi kaksi kerää, se olisi jo kolmannes langoista yhteen kivannäköiseen tunikaan, ja voisihan sitä tyttöjen tulevalle pikkuveikalle jotain poikaväristä neuloa... ja yläkerran vessaankin voisi virkata uuden maton. Tytöille olen luvannut tehdä nukenvaatteita ja ja ja... Olisihan se liian tylsää ja yksinkertaista tehdä sitä mitä ensimmäiseksi suunnittelee!

Tänä vuonna ehdin tekemään mukavan paljon itse joululahjoja. Saippuoita, leivonnaisia, neuleita ja vähän muutakin.

Mökkikirjan tein toiveesta edellisen jo täyttyneen jatkajaksi appivanhemmille. Tämä ei ehkä ole kirjansitojan paras taidonnäyte, mutta ajanee asiansa. Muokkasin kirjan valmiista kierrekantisesta albuminpohjasta, kierteet eivät tosiaan hivele silmää joten piilottelin ne. Kierreselkä vaan toimii parhaiten kirjassa, johon tullaan lisäämään reilusti kuvia, täysi kirja ei irvistele. Edellisen tein japanilaisella sidoksella ja vaikka laitoin korokkeita sivujen väliin niin niitä olisi saanut olla reilusti enemmän jotta täysi kirja ei olisi pullistellut. Tällä kertaa siis näin, joskus oikomalla pääsee parempaan lopputulokseen.

Siskonpojalle neuloin ja huovutin lentäjänlakin Novitan ohjeella (syksyn 2011 lehdestä). Koko oli reilu vielä kahden pesun jälkeenkin vajaa 3-vuotiaalle, mutta no, tarvitaan sitä lie lakkia myöhemminkin=) Malli oli kiva, neulottiin ja virkattiin huopasesta ja huovutettiin koneessa, pinnasta tuli mukava kun vielä koiran karstalla harjasin pörröiseksi. Lipan napeiksi löytyi kätköistä juuri passelit metalliset (alumiinia?) kulahtaneet söpöläiset.

Lopuksi vielä pisimmän aikaa toteuttamista odottanut urakka: mollamaijat tytöille. Nämähän uhosin jo viime keväänä vielä joku päivä tekeväni, nyt viimein tartuin tuumasta toimeen. Löysin kirjastosta hyvän nukkekirjan, josta sain kaavat ja ohjeita tekemiseen, kasvot kirjoin omalla tavallani. Kirjaa voin suositella nuken tekemisestä innostuneille, kyseessä on Karin Neuschützin Ommellaan nukkeja. Ohjeita löytyi jos jonkinmoisen nuken tekemiseen! Voi olla että joudun hankkimaan kirjan omaksi, odottamaan päiviä jolloin saan uuden puuskan tehdä nukkeja vaikka lahjoiksi. Projekti oli hauska ja tapani mukaan innostuin aiheesta! Tällä kertaa vain realistina yritän ensin tehdä aiemmin suunnitellut projektit kesken ennen vauvan syntymää. YRITÄN. (Jo tähänkin mennessä melko heikolla menestyksellä...)

Vartaloiden kangas on paksua trikoota, täytteenä villaa. Hiuksiin löysin juuri oikeat sävyt ja sopivan ohuen villalangan Taito Pirkanmaan ohuesta Pirkka-langasta, sävyt ovat hyvin lähellä tyttöjen hiusten värejä. Kasvot kirjoin jemmoista löytyneillä muliinilangoilla. Vaatteiksi tein nukille samanlaiset vaatteet joissa tytöt jouluaaton viettivät, sinisilmäisen esikon neulemekon saatattekin tunnistaa aiemmin postatun mekon miniversioksi. Ruskeasilmäiselle kuopukselle en ehtinyt mekkoa neuloa vaikka niin olin suunnitellut, mutta nukkeversiolle tein vastaavanlaisen mekon kuin mikä kaapista tytön päälle löytyi. Kankaan leikkelin jostain matonkudetarpeiksi päätyneestä vanhasta lasten mekosta. Paidat ja toisen nuken mamelukkihousut ompelin vanhasta trikoopaidastani. Suunnitelmissa on täydentää nukkien vaatetusta sitä mukaa kun on kysyntää ja aikaa.

Tytöt ristivät nukkensa samantien omille nimilleen, ja varsinkin esikoinen kantaa omaansa lähes taukoamatta. Mieli on hyvä kun tämäkin pitkään suunniteltu projekti valmistui!

Joulukuun 19. päivänä tonttu jätti tehtäväksemme käydä kirjastossa lainaamassa jouluisia kirjoja. Muutamia vielä löysimmekin vaikka aiheen kirjat taisivat jo olla suurelta osin lainassa.

20. päivä askarreltiin kynttilälyhtyjä. Tarpeet löytyivätkin omista jemmoista, tarvittiin vain ohutta rautalankaa, helmiä ja lasipurkkeja. Kauniita kippoja lapset tekivät, 2-vuotiaatkin! Lapset pujottelivat itse helmet rautalankaan, välillä avittelin heitä kieputtamaan lankaa sukkapuikon ympärille. Lopuksi lapset kierittivät rautalangan purkin ympärille, ja varmistukseksi kiinnitin sen muutamista kohdista kuumaliimalla. Heti illan hämärryttyä sytytettiin lyhtyihin yhdessä tuikkukynttilät.

21. päivän tehtävänä oli viedä joulukortit postiin. Postin kautta kulkevat kuoret lähtivät jo viikon päivät aikaisemmin, mutta naapuruston postilaatikoihin tipautimme jouluista postia.

22. päivänä leivottiin joulupullaa, lapset tekivätkin komeat pullapojat rusinasilmineen ja -nappeineen.

23. päivän ohjelmana on tehdä joulupaketti: lapset saavat tehdä vielä kynttilälyhdyn tai maalata taulun mummolaan viemisiksi.

24. päivälle tontut järjestävät pienen aarteenetsinnän, palkinnoksi taitaa löytyä ensimmäiset paketit itse joulupukilta! Paketit toivottavasti helpottavat pienten pitkää päivää edes vähän, ennen joulupukin saapumista pitää vielä reissata pitkä matka. Aattoaamun liikenne on onneksi yleensä rauhallista, ja radion joka kanavalta kuuluu joulumusiikkia.

Tämän postauksen myötä toivotan teille kaikille lämminhenkistä ja rauhaisaa joulua! Meidän perheen kiireet ovat nyt loppuneet, jäljelläolevia puuhia tehdään kun/jos ehditään/jaksetaan.

Joulu ei ole päivämäärä, se on mielentila.

Joulukuun 13. päivän tehtäväksi tonttu oli jättänyt koristella piparitalon. Osia oltiin koristeltu jo edellisenä päivänä, ja tonttu oli yön aikana koonnut mökin. Lapset saivat jatkaa mökin koristelua, ja pihamaalle tarvittiin toki kuusi, lumiukkoja ynnä muuta. Yksi lasten koristelema piparikuusi matkasi esikoisen kerhon ihanille ohjaajille.

14. päivä askarreltiin joulukoristeita oljista ja pienistä helmistä,

15. päivänä leikeltiin 4-vuotiaan kanssa lumitähtiä ikkunaan. Pienemmillä oli omat puuhansa niin kesken, etteivät malttaneet tulla askarteluhommiin. Uudet koristeet ripustettiin yhdessä verannan oveen.

16. päivän tehtäväkortissa luki: tonttuilua! Kaivelimme siis tonttulakit esiin, ja kulkue suuntasi ulos lumivuorta valloittamaan ja sen jälkeen leikkimökkiin eväskorin kanssa: tarjolla oli tontun juustovoileipiä, kaakaota ja piparkakku-ukot.

17. päivä vietiin linnuille jouluherkkuja. Siivekkäiden kattaukseen kuului tavallisten auringonkukansiementen ja talipallojen lisäksi maapähkinöitä ja omenaa. Lyhdettä emme vieneet, koska lautamme väki suosii muita herkkuja.

18. päivänä kaiveltiin esiin imuri ja rätit, päivän puuhana oli joulusiivoilua.

Vaikka sää on taas lauhtunut ihan vetiseksi, on silti ihanaa että on edes vähän lunta! Parin päivän ajan jo saatiin nauttia talvisemmistakin säistä, jolloin tenaviakaan ei tarvinnut kehottaa kahta kertaa ulkohaalareihin sukeltamaan.

Lisää tätä, kiitos!

Neuleprojektit paisuvat taas kuin pullataikina. Tätä kaunista pipoa on tullut tehtyä useampikin kappale. Novitan ohjeessa ei ollut tupsua mutta jotenkin pipo kaipasi sellaista joten tuumasta toimeen. Crystal on kaunis lanka ja työt valmistuvat nopeasti, tällaisen pipon tekee kolmessa tunnissa, mutta sormilla menee hetki oppia neulomaan nakinpaksuisilla puikoilla.

Esikoiselle tein mekon joulua varten, kuopuksellekin olisi vielä aikomus samasta langasta (Nalle) jotain jouluista tehdä. Tähän mekkoon en ohjetta löytänyt, mutta ihan hyvä tuli ilmankin. Olkaimiin taidan vielä laittaa vaikka trikoosta vuoren, ne meinaavat joustaa liikaa.

Joulukukat nappasin mukaan tänä vuonna ihan marketista, virittelin niistä asetelmantapaiset kotosalla. Hyasinttteja pitää aina saada yksi tai kaksi, sopivassa määrin niiden tuoksu on huumaavan ihana. Valkoinen joulutähti on toinen suosikkini. Viime vuoden komea amaryllis ei kyllä jouluksi kuki, josko saisin sen vielä keväämmällä kukkaan...?

Joulutähden kaveriksi lasiastiaan kieputin niintä, hyasintit saivat keittiötölkkiin seurakseen erilaisia käpyjä ja tammenterhoja. Joulu hiipii kotiin väistämättä!

Toinen neljännes joulukalenterista sisälsi reilusti jauhojen pölinää.

Joulukuun 7. päivänä tonttu oli jättänyt kalenterin pussiin tehtäväksi leipoa joulutorttuja. 4-vuotias oppi systeemin melko nopeasti, parivuotiaat tarvitsivat enemmän apuja mutta kelpo torttuja pienet sormet napersivat.

8. päivänä tehtävänä oli koristella jouluoksat

9. päivänä kirjoitettiin joulupukille. Tai tytöt piirsivät ja äiti suomensi. Isomman toiveista löytyi nukkekoti ja sinne kalusteita, pitkätukkainen nukke ja rakkaussydän. Pienemmän toiveita oli kaksi: vauva jonka voi ottaa syliin ja jolla on vaatteet ja iso pallo. Lopuksi vietiin kirje ulos portaille tonttua varten.

10. päivänä tonttu oli jättänyt kalenteriin viestin, kiitti postista ja kertoi vieneensä tyttöjen kirjeen joulupukille! Voi pieniä pyöreitä silmiä ja punottavia poskia! Päivän tehtäväksi oli annettu leipoa hedelmäkakku -enää 2 viikkoa jouluun, joten on aika tehdä kakut maustumaan.

11. päivä oli pyhitetty piparien leipomiselle. Piparien leipominen on joulun parhaita puuhia varsinkin lasten kanssa!

12. päivä koristeltiin pipareita. 2-vuotiaatkin oppivat nopeasti kuinka homma toimii, pienet olivat niin tohkeissaan puuhasta etteivät edes hoksineet namuja syödä! Lopuksi saivat toki muutaman maistaa.

Hennooko näitä edes syödä...?

Parisen kuukautta sitten tekemäni pari saippuaerää ovat nyt päässeet kokeiluun. Piparminttusaippuan väri on vaalentunut alun vihertävästä, tuoksu on säilynyt hyvin. Pesuominaisuudet eivät mielestäni siinä ole huippuluokkaa, saippua tuntuu jotenkin limaiselta. Se ei juuri tuoksu enää pestessä, eikä paljon vaahtoa, iho sillä kyllä tulee puhtaan tuntuiseksi. Ohjeena käytin Käsin tehtyä saippuaa-kirjan perusohjetta piparminttuöljyllä terästettynä.

Henk. koht. suosikikseni nousi samaisen kirjan ohjeen mukaan tehty keittiösaippua, jonka pesutehoa ja hajunpoistoa ryyditettiin kahvinporoilla. Saippua vaahtoaa hyvin, eikä tuoksu pestessä tai muutenkaan, mutta voi pojat, kun saa kädetkin hajuttomiksi kakkapyllyjen pesun jälkeen! Nesteenä käytin kahvijuomaa, jotenkin oletin että se ja porot olisivat edes vähän tuoksuneet. Tuoksuttomuus ei kuitenkaan ole huonokaan juttu. Tuoreena saippua haiskahti vähän vastenmieliseltä, mutta haju hävisi saippuan kypsyttyä. Saippuan rouhea ulkonäkö on myös mieleeni. Tätä tehdään ehdottomasti jatkossakin!

Kakkurintamalla on ollut hiljaista, pari tekelestä olen sentään päässyt vääntämään.

Martti-kakku (onneksi on kuukkelin kuvahaku! terv. nimim. kahden tyttölapsen äiti)

Ja toinen projekti oli kakkukuva sisarusten tuplasynttäreille. Kisun yläpuolelle ja Nemon alapuolelle vääntelin vielä sankareiden nimet ja iät.

Merenpohjaa oli hauska vääntää!

Joulukalenteristani tulikin könttiversio! Puikot ja kutimet ovat työllistäneet niin tiiviisti käpäliäni ettei koneella naputteluun ole jäänyt aikaa. Täältä kuitenkin pesee!

Pari vuotta takaperin ompelin lapsille pussukkamallin joulukalenterin. Pari ensimmäistä vuotta kalenteri palveli lähinnä pikkuherkuilla ja -esineillä täytettynä, mutta tänä vuonna sinne piilotettiin viimein alkuperäisen ajatukseni mukaisesti pieniä joulunaluspuuhia. Toki tontut ovat muistaneet lapsia pienin namusinkin, mutta puuhat ovat olleet vähintään yhtä suosittuja! Tämän kalenterin iloihin myös hoitolapset pääsevät sujuvasti mukaan.

1. päivänä kaiveltiin esille joululevyt, kuunneltiin ja tanssahdeltiin joululauluja.

2. päivänä maalattiin joulumaisemat keittiön ikkunoihin: lunta, kuusia ja tonttuja

3. päivänä täydennettiin jouluinen maisema lumisateella -tämä askartelu sujui tosi hienosti 2-vuotiaaltakin! Lumihiutaleet ovat pakkaus-styroksipapanoita.

4. päivänä askarreltiin joulukortteja

5. päivänä askarreltiin vuorostaan tonttuja verannan oven lasiin ja ikkunoihin

Tänään 6. päivänä juhlistettiin itsenäisyyspäivää askartelemalla suomenliput, sytytettiin illasta kynttilät ikkunaan ja katseltiin linnan juhlia.

Askartelupainotteinen oli näemmä ensimmäinen neljännes. Olen tehnyt puuhakortit etukäteen valmiiksi, niistä laitan aina edellisiltana seuraavan päivän pussiin sen puuhan, joka kulloiseenkin päivään tuntuu sopivalta. Tällä viikolla on ollut fiiliksiä askarrella lasten kanssa joten niitä ollaan enempi tehty, muutakin puuhaa on vielä hihassa jemmassa tulevia päiviä varten.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja lämmintä ja rauhaisaa joulunodotusta!